Eikö palkankorotukset olisi järkevää vaihtaa lyhyempään työaikaan – ihmisen ja luonnon hyvinvoinnin kannalta, kysyy sosiaalipolitiikan professori Heikki Hiilamo.
Hengitysliitto julkaisi tiedotteen otsikolla Astmalääkityksen lopettaminen ei ole ilmastoteko. Kuulemme päivittäin, mitä kannattaa ostaa ja mitä välttää ilmastojalanjäljen pienentämiseksi. Suuret ja pienet asiat menevät iloisesti sekaisin – ja joskus hyvä tarkoitus voi jopa kääntyä itseään vastaan. Mutta miksi keskustelu ilmastonmuutoksen hillitsemisestä pyörii pääasiassa vain kuluttamisessa?
Kuluttamista luonnehtii jatkuva virta pienempiä päätöksiä, jotka teemme yleensä vailla suurempaa harkintaa. Kenenkään ei ole mahdollista pohtia jokaisen pikkuostoksen kaikkia vaikutuksia elinympäristöön. Usein se ei onnistu isommissakaan päätöksissä.
Kuluttaminen voi olla ekologista, mutta se vaatii paljon aikaa ja tietoa. Kuten entinen opettajani, markkinoinnin professori Liisa Uusitalo on huomauttanut: kuluttajien valintatilanteeseen ei liity yhteistoimintaa eli päätöksentekotilanne on atomistinen. Siksi vapaamatkustaminen on useimmille kuluttajille luonnollisempi vaihtoehto kuin toimiminen yhteiseksi hyväksi.
Kuluttaminen ei ole kuitenkaan mahdollista ilman tuotantoa. Tuotanto puolestaan syntyy työstä. Työhön eli tulojen hankkimiseen liittyy harvoja mutta sitäkin suurempia päätöksiä. Jotkut palkansaajat tekevät työuransa aikana vain yhden päätöksen siitä, kenelle myyvät työpanoksensa. Työsopimusten ehtoja toki tarkastellaan säännöllisin väliajoin. Kiitos ammattiliittojen näihin päätöksiin liittyy paljon yhteistoimintaa.
Meidän on vähennettävä ilmastoa paljon kuormittavaa työtä ja lisättävä vähän kuormittavaa työtä.
Työhön liittyvillä päätöksillä on myös merkittävä vaikutus ympäristöön. Meidän olisi vähennettävä työtä, joka kuormittaa paljon ilmastoa ja vastaavasti lisättävä vähän kuormittavaa työtä.
Toistaiseksi emme tiedä tarkasti erilaisten töiden ilmastokuormituksesta – lukuun ottamatta ilmeisiä esimerkkejä, kuten hiilenpoltto, turvetuotanto, ilmailu, rakentaminen, ja kaivostoiminta. Selvää on kuitenkin, että palvelut – erityisesti hyvinvointipalvelut – kuormittavat ilmastoa vain vähän.
Tarvitsemme yhteiskuntapolitiikkaa, joka tukee hyvinvointipalveluiden tuottamista. Vastaavasti meidän tulisi vähentää työtä aloilla, jotka kuormittavat ympäristöä. Nämä päätökset tapahtuvat työnantaja- ja työntekijäliittojen sekä valtion tasolla, eikä vastuu ole vain yksittäisen ihmisen hartioilla.
Itsestään selvää on, että työn vähentäminen vähentää ympäristökuormaa. Mitä vähemmän ihmiset tekevät työtä ja saavat siitä tuloja, sitä vähemmän on tuotantoa ja kulutusta. Tähän asti päätöksentekijät ovat torjuneet talouden kutistamista vaativan niin kutsutun degrowth-liikkeen argumentit epärealistisina. Hyvinvointivaltion rahoitus vaatii tuloja ja kulutusta, joista maksetaan veroja.
Toisaalta voidaan kysyä, onko edelleen tarpeellista jakaa tuottavuuden kasvun hedelmät korkeampina palkkoina. Eikö ihmisten ja luonnon hyvinvoinnin kannalta parempi vaihtoehto olisi tulevaisuudessa vaihtaa palkankorotukset lyhyempään työaikaan? Vapaa-aikaa tarvitaan myös hyvinvointipalveluiden kuluttamiseen.
Heikki Hiilamo työskentelee sosiaalipolitiikan professorina Helsingin yliopistossa ja THL:ssä.